maanantai 16. lokakuuta 2017

I would not change anything...

Moikka,
Mä oon miettinyt tän postauksen kirjottamista jo todella kauan, mutta en vaan ole jotenkin saanut mun ajatuksia sanoiksi ja oon myös pelännyt jollain tavalla tän julkaisemista... Ja lisäksi halusin kirjottaa tän postauksen myös englanniksi mikä taas vei ihan hirveän kauan aikaa, koska en jotenkin luota mun englannin taitoon yhtään (huomaatte ehkä syyn)...
Hey,
I have think about writing this a long time, but I don't know how to put my thought into words. And I also wanted to write this in English too and I still don't trust my English that much... So please let me know if (and when) there is any mistakes.

Ne jotka seuraa mua instagramissa (tai facebookissa) niin ovat ehkä nähneet tän kuvan jonka jaoin kaksi viikkoa sitten.
Those who follows me on instagram (or facebook) have maybe seen this pic that I shared two weeks ago.
Toi julkasu ei oikeastaan kerro juuri mitään kellekkään, paitsi ehkä mun perheelle. Kun toi kuva ponnahti facebookin muistoista mut valtas jotenkin todella outo tunne ja fiilikset vuoden takaa tuli todella elävästi mieleen. Toi kuva on siis vuodentakaa kun olin kuukauden au pairina. Kyllä mä siis oon toista kertaa nyt aupairina, vaikka juuri kukaan ei sitä tiennytkään.
That post doesn't tell anything to anyone. When I saw that pic at my facebook memories two weeks ago, I remembered all the feelings I felt year ago. That picture is from a year ago when I was an au pair for a moth. So this is my second time as an au pair, even though no one knew it.
 
Olin ensimmäistä kertaa au pairina syyskuussa 2016 ja kaikki ei mennyt sillä kerralla ihan putkeen. Olin tuon lyhyen aikaa au pairina puoliksi suomlaisessa perheessä ja odotukset eivät vastanneetkaan todellisuutta. Perheen piti asua kävelymatkan päässä Oxfordin keskustasta, mutta todellisuudessa matkaan meni n40min bussilla, tämä oli kuitenkin pientä eikä häirinnyt minua. Mulla piti olla omaa aikaa joka päivä lasten ollessa koulussa mutta jouduin aina tekemään jotain pientä siivousta, jotkut jutut olivat mielestäni ihan turhia... järjestää jo valmiiksi järjestyksessä olevat kirjat yms. Minua ei otettu huomioon perheen menoissa, jos he lähtivät jonnekkin niin en siitä tiennyt ja jos en ollut ovella vastassa kun tulivat niin sain aamulla valituksia. Kaikkia tehtäviä mitkä mun oli heidän mielestään tarkoitus tehdä ei kerrottu mulle ja sain siitäkin sitten valituksia kun en niitä ollut tehnyt. Kaikenkaikkiaan tuo kokemus oli mulle aivan kamala! Parin viimeisen viikon aikana itkin lähes joka ilta koska mua ahdisti olla siellä ja halusin lähteä kotiin.
First time I was an au pair in September 2016 and it didn't go as I excpected. The family said they lived within walking distance from the center of Oxford, but in reality it took almost one hour by bus to get there, it didn't bother me tho. I was supposed to have free time when the kids were at the school, but everyday I had to do some cleaning, shopping or something else. They didn't tell me if they went out and when they will be back. They didn't tell me all the things I was supposed to do and when I didn't do them it was my fault. Overall the whole experience was totally horrible! And lthe ast few weeks I was there I cried every night, because I wanted to go home so bad.

Suomeen palaaminen oli minulle pettymys, olin valmistautunut olemaan englannissa kokonaisen vuoden ja nyt olinkin taas kotona. Olin iloinen että mun ei tarvinnut olla enään sen perheen luona, mutta pettymys painoi kuitenkin pitkään mieltä.
Coming back to Finland was a huge disappointment for me, I was prepared to be there a whole year and now I was back home. I was happy that I didn't have to be with that family anymore, but I was still disappointed.
 
Ja silti tekisin kaiken uudelleen jos se olisi ainoa keino päästä tännee missä nyt olen! <3
And still I would do it all over again if it means I end up here where I am right now! <3
 -Riitta <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti