tiistai 21. helmikuuta 2017

2kk Englannissa

Moikka,

Tähän heti alkuun, käykähän heittämässä tänne jotain kysymyksiä! Kaikenlaiset kysymykset on tervetulleita!

Apua! Ei voi kaksi kuukautta vaan mennä näin nopeasti!

Mun työajat ja tunnit on heittäneet kuperkeikkaa moneen otteeseen viimeisen kuukauden aikana, mutta eiköhän nämä nyt ole kuitenkin ne lopulliset. Nyt siis alkaakin uusien aikataulujen opettelu, mutta eipä tuo haittaa sopii mullekkin paremmin nämä ajat!

 
Mä en todellakaan tiedä mitä mun pitäisi tässä vaiheessa ajatella, mä viihdyn täällä todella hyvin mutta samalla ajatus kotiin paluusta nostaa hieman päätään. Eikä nyt mitenkään pahalla, en todellakaan halua lähteä vielä kotiin vaan haluan nauttia tästä ajasta täällä niin pitkään kun aikaa on jäljellä. Mutta samalla tiedän haluavani palata takaisin kotiin ja kohti uusia tuulia heinäkuun loppussa, mulla on jo jonkin näköinen hatara suunnitelma mitä haluaisin tehdä (syksyllä) Suomeen palattuani, mutta siitä lisää ehkä joskus myöhemmin. Tuntuu kauhealta ajatella että ollaan puhuttu lentolippujen ostamisesta jo tässä vaiheessa, mutta koska palaan Suomeen takaisin heinäkuussa täällä lomien alettua on järkevintä ostaa liput ajoissa ettei joudu ostamaan mitään ylihintaisia ja saa edes lipun! Musta on jotenkin lohduttavaa tietää että paluu Suomeen koittaa heinäkuussa, koska se saa mut aktiivisemmin suunnittelemaan tulevia reissuja, koska tiedän että aikaa täällä ei ole loputtomiin.

Mulla on myös tullut ikävä suomen kieltä tai oikeastaan sitä että pystyn puhumaan vapaasti ilman suuria ponnisteluja. Mun englanti on tietysti kehittynyt täällä ihan hurjasti (ainakin omasta mielestäni), ja suhteellisen sujuvasti pystyn keskustelemaan lähes asiasta kuin asiasta ja olen myös rohkaistunut puhumisessa! Tähän kielelliseen ikävään onkin auttanut sisko jolle aina höpötysinnon alettua tungen kilometri mittaisia viestejä ja muutama kerta ollaan myös facetimen kautta juteltu! Tässä viikko sitten myös aukesi ruisrockin talkoohaku vanhoille talkoolaisille, oon siis siellä parina vuonna ollu talkoilemassa. Ja ette usko miten paljon mun teki mieli laittaa hakemus menemään vaikka tiedän että en sinne pääse, josko taas ensi vuonna sitten!

 
Mutta jottei kellekkään jää nyt kuvaa siitä että ikävöisin liikaa Suomeen tai haluaisin pois täältä niin sanottakoon että olen juuri siellä missä mun pitääkin olla! Nautin tästä todella täysin rinnoin enkä vaihtais hetkeäkään pois (no jos nyt muutaman lasten kiukkukohtauksen ehkä...), tää on se mitä haluan nyt tehdä!

-Riitta <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti