keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #7

Moikka,

Tänään luukusta paljastuu vähän lisää minusta ja suhteesta harrastukseeni, tai no enhän mä mitään tällä hetkellä harrastakkaan. Mutta olen harrastanut muodostelmaluistelua jo monta vuotta ja vaikka en itse jäälle ole nyt liian pitkään aikaan päässytkään niin on se silti lähellä sydäntä <3

 
Kaikki lähti siitä kun äiti laittoi minut ja siskoni luistelukouluun vuosia sitten. Luistelukoulusta siirryin muodostelman luistelukouluun ja siitä edelleen kilpailevaan joukkueeseen. Jokainen kausi on ollut erillainen ja uskoakseni jokaisella kaudella olen kehittynyt lisää luistelijana, mikä onkin tarkoituksena.

pahoittelen laatua, olinkohan 9 tässä
En löytäny juuri yhtään niitä ensimmäisten kausien kuvia ja ne mitä löysin niin ei läpäisseet julkaisu kynnystäni. Tuo yllä oleva kuva on kuitenkin toiselta kilpailu kaudeltani.

Muodostelmaluistelussa parasta on se joukkue ja kilpailut, se fiilis mikä kilpailuissa on, sitä kaipaan.
Kisa aamuna kun kävelee niistä hallin ovista sisään ja siellä tuoksuu kisoilta. Kisoissa on sellanen oma tuoksunsa (ainakin mun mielestä), jää tuoksuu jotenkin paljon raikkaammalta ja lakan tuoksu tulee vastaan katsomoiden taka käytävillä. Se energia mikä sieltä huokuu on käsin kosketeltavissa. Ja kun vihdoin pääsee sinne jäälle siihen suoritukseen niin se ensimmäinen liuku siinä jäällä on pehmeä ja yleisö kannustaa ja susta tuntuu että ihan kaikki on mahdollista.
Ja sitä samaa fiilistä ei saa katsomon puolelta, ei mistään jos ei pääse sinne kisa jäälle.



Jouduin lopettamaan luistelun kun lähdin opiskelemaan paikkakunnalle missä ei ollut mahdollisuutta jatkaa luistelua ja nyt olen ollut pois jäältä n. puolitoista vuotta ja se aika tuntuu ikuisuudelta! Tänä syksynä (kuin myös viime syksynä) ensimmäisten kilpailujen aikaan tuli  ihan mahdoton ikävä jäälle! En ole kuitenkaan vielä lopettanut lopettanut luistelua vaan pidän vain taukoa, koska vielä joskus palaan takaisin jäälle! Tulevaisuuden suunnitelmat ovat tosiaan eläneet niin voimakkaasti että jäälle palaaminen ei ole vielä ollut mahdollista.

Viime kesänä otin itseäni viimeinen niskasta kiinni ja monen vuoden pohdinnan ja jahkailun jälkeen ilmoittauduin muodostelmaluistelun seuratuomari kurssille ja vihdoin marraskuun viimeisenä viikonloppuna pääsin tutustumaan ihan oikena tuomarin rooliin kilpailuissa. Saa nyt nähdä ehkä minusta tulee tuomari vielä joku kaunis päivä.

Viimeisin kauteni
-Riitta <3

4 kommenttia:

  1. Onpa harmi, että oot joutunut lopettamaan rakkaan harrastuksesi! Toi on ikävää, ettei jokaisessa kaupungissa ole tarpeeksi harrastusmahdollisuuksia :( Itsekkin jouduin joskus lopettamaan rakkaan harrastukseni, mutta vain sen takia ettei harrastajia ollut silloin tarpeeksi. Sulla on muuten ihanan jouluinen blogi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joidenkin paikkakuntien ongelmana on tosiaan myös noi pienet harrastajamäärät :( kiitos! <3

      Poista
  2. Kivan joulunen blogi sulla!! Jään seuraileen :) Käy kattoon munkin blogia, jos vain kiinnostaa.

    http://millatt.blogspot.fi/

    VastaaPoista